Pari ensimmäistä päivää bussimatkallamme Christchurchista pohjoiseen satoi vettä. Tutustuimme Kaikouran ja Nelsonin kaupunkeihin, mutta muuten pidimme sadepäivät lepopäivinä rankan matkustamisen välissä.
Perjantai 13. päivä osoitti taas voimansa. Kävimme ensin elokuvissa katsomassa Sannan valitseman leffan ”He’s just not that into you”, joka sattui alkamaan juuri sopivasti mennessämme teatteriin. Illalla hostellissa olimme menossa huoneeseemme, kun hostellin manageri kertoi, että juuri nyt alkaa ilmainen tangotunti. Eihän siinäkään auttanut muu kuin jäädä pyörähtelemään.
Toissapäivänä alkoi aurinko jälleen paistamaan, joten kävimme Abel Tasmanin kansallispuistossa veneajelulla. Jälleen kerran maisemat olivat mahtavia, mutta paljon hienompia olivat olosuhteet joissa matkasimme. Aallot olivat muutaman kerran venettä korkeammat, joten matka oli kuin pari tuntia vuoristoradassa.Bussi starttasi Nelsonista varhain eilen aamulla. Ensimmäinen stoppimme oli Nelson Lakes National Parkissa, jossa teimme pienen kävelyn ja söimme piknik-lounaan järven rannalla. Guatemalan Atitlan-järvi tuli väkisin mieleen vuorten keskellä sijainneesta järvestä.

Uusi-Seelanti on täynnä huimapäisiä lajeja, joista suurin osa on keksitty täällä. Westportiin saavuttuamme kävin Jet Boat -ajelulla paikallisella joella.
820 hevosvoimainen moottori suihkuttaa 800 litraa vettä sekunnissa veneen perästä, joten veneen huippunopeus nousee yli 100km/h. Kuski ajeli välillä kymmenen sentin päästä kalliosta, joten jossain vaiheessa jopa vähän jännitti.Sitten on pakko kertoa tarina:
Lentopäivämääriämme voi vaihtaa soittamalla johonkin One Worldin -lentoallianssiin kuuluvista lentoyhtiöistä. Me päätimme vaihtaa seuraavia lentojamme parilla päivällä. Hostellissa oli ilmainen puhelin paikallispuheluita varten, joten päätin soittaa sieltä Qantasille.
Menin puhelimen äärelle, nostin luurin ja kuulin naisen sanovan puhelimessa ”Hello, hello”. Luulin puhuvani hostellin respan kanssa, joten sanoin haluavani soittaa Qantasille. Nainen vastasi ”Yes, this is Qantas”. Ihmettelin hetken, sillä en valinnut puhelimesta mitään numeroa. Kerroin haluavani muuttaa maailmanympäripassin lentoja, jolloin nainen sanoi minun soittaneen juuri oikeaan paikkaan. Ihmettelin hiukan lisää, sillä en todellakaan painanut mitään puhelimen nappia, nostin vain luurin. Kerroin tietomme ja sain vaihdettua lennot niin kuin piti. Outoa?
Ja miten kaikki tapahtui: Joku jätkä hostellilta soitti Qantasille ja yritti vaihtaa lentoaikojaan. Hän joutui jonottamaan liian kauan, joten pisti puhelimen paikalleen ja lähti pois. Kun hän oli lähtenyt, menin puhelimen äärelle ja nostin luurin. Jostain syystä puhelu oli jäänyt jonoon vaikka luuri oli kiinni. Nainen Qantasilla vastasi juuri kun otin luurin käteeni.
Kuinkas usein näin voi käydä?








Tänään kävimme sushilla ystäväni Julian (kiitti Hulia!) vaihtarikaverin Hollyn kanssa ja saimme loistavia vinkkejä tuleviksi päiviksi. Lounaalta jatkoimme Chinatowniin, kipaisimme leffassa katsomassa Valkyrien ja kävelimme pitkin kaupunkia. Huomenna on aikainen herätys, sillä menemme aamiaiselle koalien kanssa! En malta odottaa!





Bonusfakta 3. Kun Kapteeni Cook löysi saaret, paikallisia eli saarella noin miljoona. Sadassa vuodessa länsimaisten tautien jälkeen alkuperäisiä oli jäljellä reilu 40 000.


